— Mitäpä nyt siitä, onhan se jo mennyt.
— Olisithan saattanut sanoa minulle. Yksin olet kaikki kärsinyt. Isä vasta tänään puhui koko jutun. Olit sinä, oma pikku kulta, urhoollinen tyttö!
— Noo, olisipa kai sen tehnyt kuka vaan. Ilkeintä oli vain, kun epäilivät.
— Minä vaadin sinulle hyvitystä siitä. Otan myöhemmin selvän koko jutusta.
— Antaisit olla, ei se kannata.
Tyttö sitoi viimeiset varpunsa vastaksi ja virkkoi:
— Nyt minun on mentävä.
— Kylläpä sinulla on kiire. Piti vain sanoa sekin, että äitikin ikävöi sinua.
Tyttö vain hymyili, karistellen lehtiä vaatteistaan.
— Ja eikö se liene parasta, että tulet pian sinne kokonaan, jatkoi poika.