— Täällä ei kysytä yhdeltä mieheltä mitä tehdään. Tyttö pääsee vapaaksi, kun asia on selvä.
— Mutta jos punakaarti, joka on minunkin uskoni mukaan varmasti ollut viime yönä Punamäen torpassa, on päässyt livahtamaan läpi käsien rintamalle ja jos te ette tästä pääse selville, niin te pidätte tytön edelleen vangittuna?
— Tietysti.
— Ja minä sanon, että se on teille häpeä ja häpeä koko vapaustaistelulle, että syyttömiä vangitaan ja vielä niitä, jotka koettavat auttaa yhteistä asiaa.
— Sille me emme mahda mitään.
— Siinä tapauksessa minä eroan heti esikunnasta.
Mäenpään isäntä nousi lähteäkseen. Hänen äänensä jyrisi ukkosena.
— Ja varokaa tytölle tekemästä mitään, muuten saatte seuraukset vastata.
Esikunnan herrat hymyilivät kylmästi. Juho painoi hatun päähänsä ja meni ulos. Ennen kotiin lähtöään kävi vielä Kaisun luona ja toimitti hänelle hyvän vuoteen ja ruokaa. Haki hänelle vielä muutamia kirjoja ja kehoitti olemaan levollinen. Asia pian kyllä selviäisi. Hän kyllä tuli pitämään siitä huolta.
Ajellessaan kotiin kirkkaana helmikuun aamuna tunsi Juho olonsa taas entistä raskaammaksi. Tultaisiinko muuallakin syyttömiä vangitsemaan niinkuin täälläkin? Ja kuinka pitkälle tämä tällainen tulisi menemään. Toimittiinko siis tälläkin puolella oikeudesta perustamatta?