— Kyllä se nyt työläisten sorto loppuu.
— Kun sinäkin kehtaat! kuohahti Tuomas. — Kuka sinuakin on sortanut.
Puutteet eivät sinua ainakaan käske punaisten mukana laulamaan.
— Niin, mutta minun velvollisuuteni on tukea työläistovereita, joiden luokkaan minä kuulun.
— Ehkäpä lähdet punakaartiinkin, sinkosi talon nuorempi poika, Lauri.
— Mitäpä se sitten sinua liikuttaa. Lahtariksi en ainakaan rupea.
Sattuisin siinä puuhassa vielä nahkani menettämään.
— Jaa. Se on kohta lahtareilla tiukka paikka, puuttui toinen leveilemään.
— Sisu se oli jo lähtenyt Saksanniemenkin lahtareilta. Pampulla olivat pehmitelleet hyvänpäiväisiksi.
— Kyllä ne matruusit pehmittää, on ne semmoisia poikia…
— Joo. Kyllä ne sisun ottaa…
— Kehtaattekin puoltaa ryssiä, jyrähti isäntä nousten pöydän päästä. —
Häpeäisitte!