— Ihminen se on ryssäkin.
— Ja jos ne työläisten kimppuun kävisivät, niin kyllä sitten isäntäkin jo kiittäisi.
— Pitäkää vain ryssäin kanssa yhteyttä, kivahti Tuomas. — Veljeilkää minkä jaksatte ja antakaa naistennekin veljeillä. Pian se lysti loppuu!
Kiistaa jatkui. Oli muutamia työmiehiä, vankempaa polvea, jotka asettuivat vastustamaan toisia. Ja nämäpä kinasivatkin vielä suuriäänisesti keskenään.
Ilta oli jo hämärtynyt ja lamput sytytettiin, ensin pirtissä ja hetkistä myöhemmin toisissa huoneissa. Posti tuli ja heitti kirjeet ja sanomalehdet pöydälle.
»Työmies» lennähti veromiesten käsiin. Isäntä tapaili myöskin lehteään, mutta ei sitä löytänyt. Olisiko joku sen ottanut? Ei näkynyt kellään. Juhon kasvot värähtivät. Joko se nyt alkaa?
Joku miehistä huomasi isännän hämmästyksen ja purevasti virkkoi:
— Taisi jäädä porvarilehdet tulematta.
Juho meni kamariinsa. Tuomas ja Lauri olivat heittäytyneet piippujaan polttelemaan tuvan sänkyyn.
Joku miehistä luki »Työmiehestä» Työväen pääneuvoston vallankumousjulistusta ja kehoitusta punakaarteille olemaan joka hetki valmiina. Viipurissa oli jo taistelu alkanut. Senaatin vangitsemismääräys oli annettu, ja kaikki oli reilassa.