Laurin katse synkkeni.
— Onko ne sitten… punaisten puolella?
— Ovat ainakin yrittäneet. Kalle on valkoisten puolella. Muutamia lienee vankeinakin.
— Missä lienee Tuomas? Onko… onko hänestä kuulunut mitään?
— Kyllä… täällä oli yksi meidän pitäjän poika, joka kertoi, että
Tuomas on ylennetty vänrikiksi.
Nuorukaisen kasvot värähtivät liikutuksesta. Se hyvä veli oli sentään mies.
— Pitäisi tästä minunkin joutua…
— Ehkäpä sinä nyt pian paranetkin. On vain pysyttävä rauhallisena.
Tyttö nyökkäsi ja poistui.
Lauri jäi miettimään. Hän tunsi virkistyneensä ja voimainsa joka hetki kasvavan. Kun olisi saanut tietää, missä pojat olivat menossa. Tiesivätköhän kotona, että hän oli täällä? Oli kai Anna kotiinsa kirjoittanut ja maininnut. Sieltä ovat ehkä käyneet sanomassa.