— Noo, kyllähän Tuomaskin antaisi, kun asiata enemmän ajattelisi. Mitäs pahaa ne lapset ovat tehneet?
Isäntä palasi kohta mukanaan leipäsäkki ja käsikorissa voita ja lihaa.
Tuomas kekkelehti reen vieressä. Vihdoin virkahti:
— Jos isäntä uskoo, niin kyllä minä nämä toimitan… syyttömiähän ne lapset ovat. Akoille ei kyllä kävisi antaminen. Joutaisivat nyt pureksia sitä ainaista solirattiaan.
Juho laittoi Tuomaan viemään juhla-apua. Käski Tuomaan jakaa oman harkintansa mukaan. Mielissään lähti ukki ajamaan pauhaillen soliratteja mennessään.
Juho myhähti suopeasti tupaan mennessään. Mahtoi Tuonias-paralla olla pään vaivaa, miten sopivimmin jakaisi annokset.
Saunan jälkeen istui Juho hihasillaan ikkunan ääressä ja katseli kevätöistä hämärää. Näytti yöksi rupeavan satamaan. Kaisu oli hänen huomaamattaan tullut huoneeseen ja arkaillen näytti aikovan sanoa jotakin.
— No mitäpä se tyttöseni nyt aikoo? kysäisi Juho.
Tyttöselle näytti olevan vaikeaa sanoa asiaansa.
— No mitäs erikoista se Kaisu pikkarainen nyt hautookaan päässään? koetti isäntä yhä ystävällisemmin.