Jopa tyttökin rohkaisi itsensä.
— Minun tekee niin mieleni rintamalle.
Juho ällistyi. Tulipa se nyt odottamatta.
— No mitä sinä siellä haluaisit tehdä?
— Tarvitaan kai siellä sairaanhoitajia, ja sitten punaisessa ristissä… minä oikeastaan tahtoisin sinne, missä kaatuneita ja haavoittuneita korjataan taistelun keskellä pois kentältä.
— Ja sinä uskaltaisit sinne?
— Niin.
Juho käänsi värähtävät kasvonsa ikkunaan. Pöydän kulmalle putosi pari kirkasta pisaraa.
Kääntäessään jälleen katseensa tyttöön, joka siinä seisoi ujona maahan katsellen, virkkoi hän:
— En minä voi sinua kieltää. Kuoleman kentille en sinua kumminkaan mielelläni laskisi. Kukapa tietää… saattaisi tuonen teräase sinuunkin sattua.