— Lahtarienko kanssa sitä tultiin?
Tyttö näytti olevan hämillään.
— Hakamaan Annan kanssa minä tulin.
Kustaa imi piippuaan, savupilvi pölisi yli tuvan.
— Et tainnut siellä veljestäsi mitään kuulla? kysyi äiti yhtä kylmästi kuin äskenkin. — Tiennet, että valkoisten vankina on.
— Näin silloin kun vankina kuljettivat rintamalta. Myöhemmin tiesin, että oli murhaiskun antanut Mäenpään Tuomaalle.
Tytön ääni kuulosti varmalta.
— Mäenpään Tuomaalle! virkahti Kustaa.
— No siitäkö se sitten… kun puhuivat, että taistelussa kaatui. No kyllä se mies joutikin.
— Älkää puhuko isä enää noin, pyyteli tyttö.