— Mitä sillä kuusella tehdään? uteli jänöjussi.
— En minä niin varmaan tiedä, mutta Pekka puhuu, että siihen pannaan kynttilät, jotka illalla saunan jälkeen sytytetään. Sanoo Pekka vielä levitettävän kuusen oksia tuvan lattiallekin ja olkipahnoja nurkkaan. Ja hyvälle siellä tuvassa tuoksuu jouluaattona, tiedän minä sen, kun pihamaalla seison ja vedän sitä sieraimiini.
— Lähteekö Pekkakin kirkkoon?
— Lähtee se välistä. Ei se viime jouluna ollut, mutta kaikkina muina jouluina, jotka muistan. Ne ajavat jouluyönä niin kovasti, huokasi ruuna itsekseen.
— Minkälaista siellä joulukirkossa oikein on? kysyi jänöjussi silpoen parresta hienoimpia heiniä suuhunsa.
— En minä paljon hänestä… Silloin kun ovat kirkonaitaan sitoneet kiinni, olen kirkon ovea avatessa nähnyt, että paljon siellä on kynttilöitä tuikuttamassa.
— Etkö veisi minuakin joulukirkkoon? pyyteli jänöjussi.
— Mitenkäpä sinne sinua… Kyllähän sinä tämän matkan laukkaisit, kun mukaan lähtisit.
Sovittiin siinä, että jänöjussi lähtee jouluaamuna mukaan. Ruuna puistaa tiukujaan pihamaalla lähdön merkiksi, jolloin jänöjussin on oltava saapuvilla.
Jussukka heitti hyvillä mielin kuperkeikan parresta tallin permannolle.