— Niin tehdäänkin ja tulkoonpas sinne suntio, niin näytetään sille, murisi Julle.
Matka tosin oli näin talvella hauskaa kirkolle, mutta kun ei aina onnistuisi hevoskyytiäkään saamaan, niin parasta oli ryhtyä rakennustyöhön heti.
Mentiin taas samaa kyytiä kuin aamullakin ja päivällisen syötyä pääteltiin käydä kylän koirien kanssa keskustelemassa asiasta.
Pidettiin kokous, jossa Julle toimi puheenjohtajana.
— Suntioiden ilkeys on teille kaikille tunnettu ja se kuuluu olevan joka paikassa samanlaista, niin minä ehdotan, että rakennetaan oma kirkko ja käydään heti käsiksi rakennustyöhön.
Haukahdettiin ja muristiin tyytyväisyydestä. Julle oli sitten mainio!
Osasi puhua kuin mies ja saada innostumaan. Heti vain työhön käsiksi.
— Ja mitä käytetään rakennus aineena? kysyi Julle nuoleksien tyytyväisenä partaansa. Kiitos oli hänelle kuin makea herkkupala.
— Jaa, miten sen rakennusaineen kanssa, aprikoivat toiset, heilutellen mietteissään häntäänsä.
— Ehdottaisin tehtäväksi lumesta, haukahti Julle, kannatetaanko?
Ihan ulistiin ilosta. Se tuo Julle oli sitten nerokas keksimään!
Lumesta tietysti! Ei olisi puutetta rakennusaineesta.