— Olenhan, naapuri, tässä sitä itsekin ajatellut, mutta mitenkäpä sitä, kun ei ole toveria… taitaa yksin käydä hankalaksi.
— Eikö mitä, mietti harakka ja hypähteli. Saa siellä toverin, jos haluaa, saa vaikka minkälaisen. Ja ei muuta kuin lähtee nyt heti vain, ettei suru ehdi päätä sekoa. Hyväpä nyt on hypelläkin, kun hanki kantaa.
Ja hyvästeltyään ja toivoteltuaan Puputille onnellista matkaa, lensi harakka tiehensä.
Oli keväthankien aika ja yöt olivat jo valoisat. Puputti mietti pesänsä suulla maaten, lähteäkö maailmalle, vai olisiko parempi jäädä kotiniitylle.
Yht'äkkiä hän teki päätöksen ja loikkasi pitkillä hypyillä metsään.
Hanki kantoi ja tuntui hauskalta loikkia hämärässä yössä.
Ja niin Puputti jatkoi matkaansa kohti etelää, halki metsien ja ahojen suorana viivana kuin viivottimella vetäen. Oudot seudut vetivät ja viehättivät ja kun aamu valkeni, oli hän jo kaukana kotiniityltään.
Keskipäivällä hanki upotti hieman ja Puputin täytyi pysähtyä lepäämään. Ei näkynyt mitään peljättävää pienen ahopyörylän seutuvilla. Metsätie luikersi ahon halki ja sen viereen oli tippunut hienoa heinää metsämiehen kuormasta. Siitä sai maukkaan aterian ja kiven kolosta löytyi vettä, jota sai lipaista janoonsa.
Kun ilta tuli ja hanki koveni, lähti Puputti taas jatkamaan matkaansa.
Jäsenet olivat vertistyneet ja niinkuin kerä kieri hän eteenpäin.
Tulipa sitten eteen aukeama, jonka laidassa kulki leveä tie. Puputti loikkasi tielle, huomaamatta sitä ennenkuin oli jo melkein yli pääsemässä. Mitä ihmettä? Tietä pitkin kulki rinnan kaksi mustaa nauhaa, jotka olivat yhtä etäällä toisistaan. Puputti pyörsi säikähtyneenä takaisin ja painautui rämeen juurelle. Mitähän se oli?
Hetkisen perästä uskalsi hän loikata tielle uudelleen. Piti ihan käpälällään koettaa sitä mustaa nauhaa. Puuta se ei ollut, taisi olla rautaa. Puputti töllisteli ja huomasi nyt pylväitä, joita myöten kulki hieno rihma. Mitähän se oli? Taisi olla samaa rihmaa, jota poikaset virittelivät metsään tallatuille poluille ja aidan rakoihin. Se lauloi somasti tuulessa ja se näytti jatkuvan loppumattomiin.