Malakias: Ja sitten minä saan yksin pyöritellä pullataikinoita. Yhyy!
Tedor (kaataa lasiin ja tuo lasin Malakiakselle): Älä itke… älä itke… Ot—ota tä—tästä, tämä virvoittaa. Niin, mitä minun pitikään, niin… Kalle, minun poikani aikoo tehdä aivan saman tempun.
Malakias: Ka—kallekin? Mi—mikä nyt ihmiset on oikein riivannut?
Tedor: Mitä sanot, kiivennyt?
Malakias: Eipä kun riivannut, na—naimaanpa riivannut.
Tedor: Aaa! niin, niin, riivannut, riivannut.
Malakias: Juuri niin, riivannut. Se tä—tä—tämä ke—kevät-aika, mutta… eiköhän ma—ma—maisteta…? (Ottaa lasinsa.)
Tedor (kuulee väärin): Mi—mitä…? haisteta…?
Malakias (Tedorin korvaan): Ei kun maisteta!
Tedor: Aaa! maistetaan, maistetaan. Tämä onkin ko—kovin hy—hyvää.