Tepastellessaan vesireen luona säikähti Puputti tuvan ovesta tulevaa olentoa ja lähti kapaisemaan suorinta tietä niitylleen.
Riihen luona kuitenkin jo sopi katsoa jälelleen.
Mitä ihmettä? Sieltähän kuukki toinenkin jussukka ja huomattuaan hänet kapsahti istumaan.
— Ka, Puputtihan se…
— No, eikö olekin Jussi! Taidat olla tämän talon pihajänis?
— En minä vielä, mutta sopisihan jäädä, jos ei sinulla ole mitään sitä vastaan.
— Jää vain. Onhan tässä tilaa kahdellekin liikkua, eikä ruokapaikoistakaan tule puutetta, sanoi Puputti.
— Minulla on lämmin pesä tuolia niityn laidassa. Tulehan katsomaan, pyysi Jussi.
Lumipilvenä pölistivät toverukset niityn laitaan ja Jussi näytti pesänsä.
— Pakkasöinä voit tulla tänne lämmittelemään.