— Kuka minun lankaani on käynyt viskelemässä, sanoi Pekka ja oli kovin harmissaan. Tallirenki ladolla käydessään oli varmaankin sen tehnyt.
Pekka laitteli langan uudestaan ja pyyhki sen nyt havuilla, niinkuin oli neuvottu tekemään.
Kyllä se nyt jo siihen käy, päätteli lähtiessään ja hiihteli kotiin aamua odottamaan.
Seuraavana päivänä hiihteli Pekka jo aamuhämärässä pyydystään kokemaan.
Mitä ihmettä? Jussi heittiö kepsakehteli vain ladon suulla, eikä lähtenyt häntä pakoon. Vipelsi suuhunsa hienoa heinää ja näytti katselevan Pekkaa kuin sanoakseen: jos minua varten lankasi viritit, niin suottapa viritit! Siellä se on pyydyksesi.
Nyt näki Pekka jo, että pupu ihan selvään nauroi hänelle.
— Mitä sinä naurat, sitäkö, kun et lankaan käynyt? kysyi Pekka.
— Eikö siinä ole kylliksi nauramista. Laittaa lankansa ladon kupeelle, eikä aidan rakoon. Kuka sinua neuvoi niin tekemään?
Puputti loikkasi askeleen lähemmäksi, istui etukäpälät torpallaan ja katsoi Pekkaa silmiin.
— Kukahan lie neuvonut, virkkoi Pekka vähän hämillään. Olipas tämä aika rohkea jussi, kun uskalsi tulla niin lähelle. Isokin oli ihan kuin vasikka.