— Vai on tämä karkuri oikein pesänkin laittanut! Nyt sinulle nauraa koko talon väki!
— Hau, hau, mitäs annettiin vain ruotia, eikä kokonaista kalaa, ja sitten isäntä potkaisi, eikä kukaan hyvittele, et enää sinäkään, Heikki.
— Vau, vau, onko sulla nälkä. Siellä on salakoitakin sinulle rantakivellä ja Iida on säästänyt lihaisia luitakin.
— Mrr—vuh, niistä minä pidänkin. Juostaanko kilpaa, Heikki?
— Isä varmasti antaa sinulle keppiä, kun karkasit.
— Hrr—hau! Sitten minä en lähdekään.
Julle istui tielle ja katseli maahan.
— No, lähdetään, ei se anna, kun minä oikein kauniisti pyydän.
Julle lähtee, eikä tiedä itsekään, iloisenako vai alakuloisena. Ei kuitenkaan aio enää milloinkaan lähteä metsään itselleen tupaa rakentamaan.