Ladossa oli vielä eilen ollut heinää, mutta nyt se oli tyhjä. Hevosmies oli kai tänään vienyt viimeiset. Rippeitä vain oli jäänyt, hänelle kai jätetty, mutta hänpä ei niistä, tähteistä, kun ei kerran kannattanut kokonaista tukkoa heittää.
Laihohalmeelle oli tuiskuttanut niin vahvat kinokset, ettei yrittämistäkään niitten alta illallista. Ka, eikös ollut jo kaurapieleskin viety. Muutama jyvänen vain jäänyt.
Puputti silpasi ne siitä suuhunsa ja kuukki pesälleen. Pesän seutuvilla oli käynyt eilen talon mies puita kaatamassa, ja se olikin kaikista pahinta. Ainahan sitä ruokaa olisi löytänyt, mutta kun tultiin pesärauhaa häiritsemään… Joku puu oli kaatunut melkein pesän suulle ja hän silloin säikähtänyt ja pakoon pötkäissyt.
Nyt kävi, kun ne sakeimmat näreet kaasivat, kylmä viima pesän suulle ja siellä tuntui olo muutenkin turvattomalta.
Kuu nousi metsän takaa ja taivas peittyi hienoihin untuvapilviin.
Tipahteli vitiä, vaikka pakkanen tuntui lauhtuvan.
Taisi tulla oikein sopiva hyppykeli, laukkailuilma, ja kuin häntä varten laitettuna.
Metsäkin oli kauneimmassa puvussaan, oksan vesat vahvassa huurteessa.
Ihan vetämällä veti metsään.
Sipaistuaan käpälillään silmänsä puhtaiksi, lähti Puputti niityltään. Jos sattuisi löytämään uuden olinpaikan itselleen, niin jäisikin tälle tielleen.
Ja olihan aikaa etsiä tänä yönä, koskapa kuukin noin korkealle nousee eikä matalittain kierrä metsän rantoja.
Hei, miten hauska oli hypätä, kun hankikaan ei upottanut! Sai pujahtaa oksaholvien alle ja taas takaisin aukealle, mihin vain hauskin varjo näytti vetävän. Saa se nyt repolainen ihmetellä hänen pitkiä hyppyjään.