— Sinustahan on taitanut paisua jo aikamies.
Siinä oli hyväntahtoista ivaakin, jota Jonni-setä oli usein halukas käyttämään, mutta Heikki ei nyt sitä huomannut.
— No ainahan sitä… sanoi hän.
— No, no… kyllä sinusta tehdään vielä siinä suhteessa pieni poika, kunhan kotiinnutaan Hernemaassa. Entä sinä Paavo, joko sinäkin kuvittelet olevasi aikamies?
— En minä vielä, sanoi Paavo hämillään ja setä nauroi.
Setä oli jo kääntänyt maantielle hevosen ja mentiin hyvää kyytiä.
— Niin, kyllä miestä pitää olla pikkupojassakin, siinä missä tarvitaan, mutta sen tulee ilmetä ainoastaan reippautena ja ahkeruutena ja vieläpä kohteliaisuutenakin. Onhan niitä pikku pojan miehuuteen kuuluvia ominaisuuksia paljonkin, mutta niistä puhutaan sitten toisen kerran. Nyt katsotaan, miten tämä sedän Polle osaa ravata.
Ja setä kiinnitti ohjaksia. Olipa se menoa. Ihan naurattamaan rupesi ja sydän alassa viilsi niin somasti.
— Enkö minäkin saa joskus ajaa? kysyi Heikki.
— No tahtooko Paavokin…? kysyi setä.