— Minä tietysti, virkkoi Heikki, mutta setä taas sanoi hänelle, ettei pitänyt edeltäpäin mitään kehua.
— Niinpä sitten mennään rantaan, sanoi setä, kun pojat olivat vakuuttaneet jaksavansa lepäämättä lähteä.
Niilo katseli vielä syrjästä uusia vieraitaan, mutta Laila lähti heitä saattamaan rantaan.
— Osaatko sinä uida? kysyi Paavo topakkana tytöltä.
Laila nauroi niin, että valkoinen hammasrivi välkkyi.
— Kuka tuota nyt ei osaa. Olen minä uinut tuon salmen poikki, sanoi hän.
Heikki aikoi väittää sitä valheeksi, mutta älysi ajoissa, että se olisi loukannut serkkua.
— Olen minäkin uinut pitkiä matkoja, sanoi hän vain ja siihen virkkoi
Laila, että sittenpä saataisiin nähdä.
— Kyllä kai noin pitkillä säärillä jaksaa potkia, arveli hän,
Heikki punasteli serkun tunnustuksesta. Oliko hänellä sitten niin pitkät sääret.