Nyyhkytys muuttui katkeraksi itkuksi.
Toiset asettuvat siellä päivälliselle ja hänelläkin on niin nälkä. Kukapa häntä siellä kaipaa. Hän onkin täällä aamuun asti, vilustuu ja kuolee. Sittenpä Lailakin saa nähdä, että on ollut ilkeä hänelle. Miten hän saattoikin olla näin turvaton.
Sieltä Laila nyt tulikin ja huhuili häntä. Tulkoon, hän ei virka mitään. Laila tuli ja huomasi Paavon.
— Heer-ran poika, sinua nallikka, mitä sinä itket?
— Min' en ole mikään nallikka!
— No, mutta poika, sano nyt, mikä sinulle tuli?
Laila nosti vastustelevan pojan seisoalleen ja kuivasi nenäliinallaan hänen kasvonsa.
Paavo muljautti alta kulmainsa nauravaan tyttöön.
— Tule, mennään syömään! Ja sanohan nyt, mikä sinulle tuli. Puriko sinua pörriäinen?
— Sinä et saa nauraa minulle, usko se!