— Mutta sinä lupasit olla vain minulle sisko, sanoi Paavo. Hänen oli vaikea luopua yksinoikeudestaan.
— Niin, kyllä minä sinusta enemmän pidänkin, mutta kyllä Heikkikin tarvitsee siskoa.
Paavo mietti vähän aikaa ja sanoi sitten:
— Niin tarvitseekin. Ole vain hyvä Heikillekin, kun sinä kuitenkin minusta enemmän pidät.
Nyt oli jo Paavo tyytyväinen. Hän oli tähän asti ajatellut vain itseään.
7.
Päivät olivat kuluneet kuin siivillä. Oltiin juhannusaaton aamussa.
Laila tuli herättämään serkkuja ja sanoi:
— Nyt, marakatit, pystyyn! Isä on luvannut meille koko päivän vapaata, kun on juhannusaatto. Täti auttaa äitiä, minä saan olla teidän mukananne koko päivän.
Sekös riemua synnytti. Oltiin ihan villinä ilosta.
— Ja nyt mennään ensi kerran uimaan. Vesi on jo lämmintä.