— Haenko minä peilin, että näet, miten kauhean hassun näköinen olet, sanoi Laila kaapien tervaa Paavon päästä.
— Älä hae. Pahemmin vain suututtaa, kun näen. Nyt sinun kätesikin on jo tervassa. Sinä Laila olet sitten hyvä, kun puhdistat.
— Suuteletkos silti minua joskus, vaikka minä tulin nyt rumaksi? kysyi Paavo hiljaa. Hän ei sitä uskonut itsekään, mutta päätti kuitenkin kysyä. Kun serkku oli kerran niin hyvä, niin ehkä sekin olisi mahdollista ja kun tervakin saattaisi pysyä hänen päässään koko kesän.
Paavon nenän aluskin oli jo tervassa, mutta Laila suuteli kuitenkin vastaukseksi Paavon kysymykseen.
Paavo kietasi kätensä serkun kaulaan ja oli vähällä tahria tervaan koko tytön.
— Älä veikkonen, kun olen jo ilmankin tervassa!
— Kyllä ei mitenkään voi olla paha, kun sinä olet noin hyvä, sanoi Paavo pyhän innostuksen vallassa. — Jos kaikki tytöt olisivat niin hyviä, ei pahoja poikia olisi koko maailmassa, päätti hän.
Illalla kuitenkin tuli onnettomuus. Satuttiin suuttumaan leikissä ja
Paavo sanoi poikkipuolisen sanan pojille ja nämä Paavolle vastaan:
— Tervakallo!
Silloin Paavo läjäytti Heikkiä korvalle ja tämä huutamaan. Mutta
Paavolle tuli hätä ja hän juoksi heti Lailan luokse sisään.