— Minä löin Heikkiä korvalle…
— No mutta Paavo! Mitä varten sinä löit?
— Mitäs kun sanoi tervakalloksi, kuohahti Paavo.
Eihän Laila tytti taaskaan voinut pysyä äidillisen vakavana. Nauru helisi kuin hopeakello tehden hyvää Paavolle.
— Annan tämän kerran, mutta jos vasta olet tuhma, niin en annakaan, sanoi tyttö.
Paavo meni takaisin poikien luokse.
— Kyllä minä sen vielä sinulle maksan, uhkasi Heikki.
— Minä rupean rauhanvälittäjäksi, teristyi hiljainen Niilo. — Paavon pitää seistä suorana ja Heikki saa livauttaa hieman korvalle, mutta ei kovasti. Sovitaanko niin?
— Sovitaan, lupasivat pojat.
Niilo seisoi todistajana kantapäät yhdessä.