Paavo ja Niilo päättivät valmistaa omintakeisesti keiton itselleen.
Setä oli laskeutunut pehmeälle sammalelle lepäämään. Heikkikin valikoi itselleen loikomispaikkaa ja setä kutsui hänet luokseen.
Setä näytti harkitsevan, miten alettaisi, mutta kysyi sitten suoraan
Heikiltä:
— Vieläkö sinua pahat ajatukset joskus kiusaavat?
— Ei enää. Mutta minä pelkään, että ne taas tulevat, kun koulu alkaa, ja…
Heikki keskeytti. Hänestä näytti olevan vaikeata sanoa mitä ajatteli.
— Ja mitä sitten? kysyi setä ystävällisesti.
— Kun ei ole tätä kesäistä elämää ja sitten Lailakaan ei ole siellä.
— Eikö sinulla sitten ole siellä niin hyvää toveria kuin Laila? kysyi setä.
— Ei.