Pojat hakivat aina naapurista Jallun ja Mikin toverikseen ja sitten leikittiin intiaanileikkejä ja oltiin sotasilla, ratsastettiin ja soudettiin selkäluodoille onkimaan jukuripääahvenia.
Se oli hauskaa ja siinä ei joutanut mitään huonoa ja nuoruudelle vaarallista ajattelemaan. Illalla oli niin väsynyt, että nukkui heti, ja aamulla juostiin suoraapäätä sängystä järveen.
Ja vaikka joskus leikeissä saatiin pikku mustelmia ja kuhmuja, unohtuivat ne pian. Reippaus ja rohkeus olivat Jaakon ja Lassin ihanteita.
Vaikka äiti joskus hieman kieltenkin keikkumasta, oli hän tyytyväinen pojistaan ja isä vielä sitä enemmän.
„Tulee teistä miehiä, kun vain ette syrjäytä koulutehtäviä”, sanoi hän.
Venheessä oli jo onkivavat ja mustakylkinen pata kekotti keskituhdolla.
— Juoks' hakemaan kahvipannu ja kahmaise kannuun kahvimaitoa, sanoi Lassi. — Minä otan sill'aikaa kastematoja tuohiseen. Tänä päivänä kiskotaan taas ahventen suut vääräksi.
Jaakko juoksi pihaan ja Lassi luikkasi vielä hänen jälkeensä;
— Pyydä äidiltä piparikakkuja ja sokeria.
— Joo, joo!