— Ennen niitäkin kuin tehtaanherroja ja sosialistijohtajia.
Ale kiirehtii edellä, Taave perässä.
— Et taida sinä lähteä? kysyy Ale toveriltaan, vaikka tietää hyvin, ettei Taave henno jättää tehdastyötä eikä sosialistijohtajia.
— En.
Se loppui siihen sanaan, ja toverukset erosivat. — — —
Taivaltaessaan eukkonsa kanssa ulos kaupungista näki Ale vielä vilaukselta Villen. Kahden muun vangin ja vartijain saattamana meni sisään hautausmaan portista. Sinne jäi, mietti Ale. Hän toki pelastui ja meneekin nyt askartelemaan maan kanssa — sinne kauaksi saloille ja korpiin. Siellä sitä tulee ruumiltaan ja mieleltään terveeksi tämän kaupunkivaelluksen ja kitumisen jälkeen.
XXIII.
Vanha Eenokki oli joutunut hänkin toisten mukana pidätetyksi ja myöhemmin oli hänet kuljetettu kaupunkiin asti. Hautamäen Jaakko oli koettanut häntä vapauttaa ennen kaikkea, mutta kirkonkylän esikunta ei suostunut laskemaan häntäkään vapaaksi, ennenkuin olisi hänen asiansa tutkittu toisten mukana.
Nyt hän oli päässyt vapaaksi. Myöhäisenä lauantaiehtoona Eenokki palaa kotimökilleen, ja kun hän saunan ovelta tuntee tuoreen löylyn ja vastan tuoksun, on se kuin lääkettä sairaalle ruumiille ja mielelle.
Saunan hämärässä kuumuudessa jupisee Eenokki yksinään: