Kaikki pienimmät toiveetkin olivat nyt heidän mielestään karisseet pois olojen muuttamisesta paremmiksi. Kun ei saatu temokraatilta muuta kuin tämä hirveä sota ja kun porvaritkin antoivat tuntea sitä samaa sotaa, niin ei jäänyt uskoa leivän lisääntymiseen, hyvä kun henkikulta säilyi. Ja niin elivät salomökkien asukkaat päivästä päivään, pelokkaina ja arkoina kuin metsän elävät, mutta synkkinä ja salavihaisina.
XXIV.
Jaakko oli palannut rintamalta, ja Hautamäessä suoritettiin viimeisiä kevättöitä. Ne kävivät hitaasti, kun miehistö oli huvennut. Jaakko oli vieläkin koettanut vapauttaa alustalaisiaan, mutta vain muutama oli heistä päässyt takaisin. Nikki Purola oli tavattu rintamalle pyrkimässä ja saanut myöhemmin lyhyen tuomionsa. Eenokin oli onnistunut päästä ennen muita, ja toisetkin ehkä palaavat, kun ehditään heidän asiansa käsitellä valtiorikosoikeuksissa.
Jaakko liikkui töissä etumaisena eikä puuttunut puheisiin. Ruokailuajatkin olivat hiljaisia. Mitään pistopuheita ei Jaakko sallinut. Jos joku yritti entiseen tapaan veistelemään valkoisista, lopetti Jaakko sen lyhyeen.
— On odotettava uutta aikaa. Olihan selvää, ettei kapinoitsijoista ja ryssistä muuten selvinnyt kuin lyömällä…
Omia hiljaisia mietteitään jatkoi Jaakko työpaikoilla. Hän kuvitteli uutta aikaa, ja se antoi vauhtia ajatuksille.
Kun kapina on kukistettu, aloitetaan kaikki kuin uudesta. Veljesvihaa tasoitetaan molemmin puolin kaikilla keinoilla. Maattomat saavat maata, kurjuus ja köyhyys loppuu vähitellen pienistäkin mökkitönöistä, kun saavat oman palstansa ja pääsevät siihen käsiksi. Isketyt haavat paranevat innokkaassa työssä oman kodin hyväksi. Niiden, jotka tätä vastustavat, täytyy taipua.
Vastustajien joukossa oli ensi alussa ollut hänen vaimonsakin. Kunniakysymys se kai olikin vain hänelle. Naapurit ihmettelivät ja paheksuivat Jaakon kantaa maakysymyksessä, ja Emmi ei olisi sitä sallinut. Mikä talo muka Hautamäkikin sitten olisi, jos sen maat paloiteltaisiin yhdeksän torpparin ja mäkitupalaisen ja emätalon kesken.
— Kuka talon töitä sitten tekee, kun mökkiläisistä tulee isäntiä?
—- Kyllä työvoimaa aina on. Varmaan sinustakin olisi mieluista nähdä ympärilläsi hyvinvoipia pikkuviljelijöitä, sanoi Jaakko — Maaseudun sivistyselämä myöskin muuttuu kokonaan. Syntyy virkeä henkinen toiminta, kukaan ei ikävöi kaupunkiin. Kuluneet vuodet ja tämä hirveä veljessota ovat kuin rajaviivana vanhan ja uuden ajan välillä. Tämä opettaa varmasti puolelta ja toiselta. Maatyömiesten ei luulisi enää tämän jälkeen kulkevan tehdassosialistien mukana, ja parempiosaisetkin ehkä tästäpuolin ymmärtävät paremmin maattomien ja irtolaisten aseman.