— Mikä oikeus hänellä on sakkojen määräilyyn? kivahti Pentti. — Joko tässä maassa ryssät oikeuttakin istuvat?
— Kyllä ne vain sakkoja määräävät niskoittelijoille, leveili muuan miehistä. — Parasta niitten kanssa on olla suosiolla. Hyvä mies on Koljakohvikin, kun saa mitä tahtoo.
— Vaikka tahtoisi leipäpalan suustasi, sanoi joku.
— Nehän ne toki sitä antavatkin, leipää. Ei talonjusseissa ole leivän eikä työn antajata.
— Kun ei kelpaa talonpojan työ. Ryssän liepeillä liehuminenkin on makeampaa, kivahti Jaakko.
— Saa sieltä ainakin riittävämmän palkan kuin talonjusseilta, jatkoi edelleen verotyöläinen ja vielä lisäsi:
— Tätä palkatonta työtä vain pitää raataa.
— Sitä ei tarvitse tämän enempää, jyrähti Jaakko. — Sinun työstäsi ei näy tulevan mitään, saat mennä ryssien joukkoon haisemaan.
Mies lähti viipymättä ja kirosi mennessään. Samassa tuli Koljakoffkin tulkkinsa kanssa niitylle vaatimaan hevosta.
— Johan olette saaneet hevosen ja vaivaiseksi sen ajaneet. Näettehän, että meillä on kiireinen työaika eikä hevoset jouda.