— Siinä se on kotonaan, ei näy kellekään kelpaavan.
— Johan nyt kelpaisi, ryssän hutsu. Mutta kuka on tuo vaaleaverinen tyttö talossa?
— Etkö tunne häntä enää? Sehän on Nikin tytär.
— Purolan?
— Niin.
— Vai niin komea tyttö siitä Almasta on tullut.
— Hän on parhaimpia tyttöjä. Ei luulisi semmoisen isän lapseksikaan.
Tuli tähän talvella, kun kapina alkoi.
— Sinne sitten jäi sekin Nikki. Hän nyt joutikin. Ei minua Villenkään kohtalo sureta, vaikka oli veljeni.
— Ei minuakaan, virkkoi Jaakko. — Se oli hänelle laiskuuden palkka.
— Mitenkä leski nyt sen poikansa kanssa…?