XXVI.

Pentti on ollut jo muutamia viikkoja kotona.

On taaskin sunnuntai, ja kesäinen aurinko paistaa Hautamäen orasvainioille, heilimöivälle rukiille ja tyvenille vesille. Elolliset ja elottomat saavat sen lämmöstä osansa.

Talossa on hiljaista. Väki on aamiaisen jälkeen mennyt kylälle. Jaakko on kävellyt metsävainioille, ja Emmi nukkuu kamarin sängyssä. Liisa on Paavon kanssa mennyt Nevalaan, jossa valmistetaan suojeluskuntajuhlaa juhannusaatoksi.

Nuoret olivat pyytäneet setäänsä, Penttiä mukaan, mutta tämä oli naurahtaen sanonut:

— Puuhatkaahan nyt nuoremmat asia hyvään alkuun, pidetäänpä sitten lopusta huolta. Jäänpähän nyt kotimieheksi.

— Jää vain tänne, oli Liisa virnistellyt. Almakin jää.

— Noo, mitäs sinä kakara…

Ja Pentti oli ottanut Liisan syliinsä ja kantanut rimpuilevan tytön takiaispensaaseen.

Ennen Saksaan lähtöänsä oli Pentti hypitellyt Liisaa polvellaan, ja nyt se jo oli iso tyttö, veikeä ja vallaton. Vakava aika ei ollut häneen mitään vaikuttanut.