Hän oli jo hieman päässyt tutustumaan tyttöön, joka oli arka ja epäili häntä. Luonnollisin oli tyttö silloin, kun oli hänen kanssaan tunkiolla lantaa luomassa. Nyt hän taas tuossa pyhäpukimissaan vierasti häntä.
Pentti suostutteli tyttöä tarinoimaan ja saikin kohta kuulla muun lomassa, ettei pidetty kylällä sopivana, että Pentti käveli hänen kanssaan ja oli samalla työmaalla.
— Minkä vuoksi?
Pentti sen kyllä arvasi, mutta kysyi silti.
— No kun sinä olet jääkäri.
Pentin oli pitänyt vaatimalla vaatia tyttöä sinuttelemaan, ja nyt tyttö sanoi sen arkaillen.
Pentti naurahti iloisesti.
— Vai sen vuoksi! Onkohan muuallakin ihmiset samanlaisia?
— Kyllä kai sitä samaa on joka paikassa.
— Ja mitä sinä tästä sanot? kysyi Pentti.