Hautamäessä valmistuttiin heinätyöhön, ja Jaakko oli aamulla sanonut, että saataisiin yksi sotapoika heinämieheksi.
— Kuka sitten? oli Annikki kysynyt.
— Juurakko, se sinun mielitiettysi, oli Jaakko nauraen virkkanut ja kiusoitellut tyttöä, joka punastui ja väitteli vastaan.
— Tuleehan tässä taloon nyt vähän rattoisampaa. Juurakko on hauska poika ja sanoo hänkin sotahommat jättävänsä. Vasta nyt kuuluu eron saaneen. Yksi vain on paha asia.
— Mikä sitten?
— Taitaa leipä loppua talosta, ennenkuin uutinen joutuu. Ei ole mitenkään hennonut olla antamatta tarvitseville.
— Ja kun vielä minäkin annoin tänä aamuna leivän Riutan mökin akalle, hätäili tyttö. — Lupasi tulla ensimmäisenä ruista leikkaamaan.
— No mitäs siitä. Vielä on vähän siementä jälellä. Eihän niitä käy nälkään tappaminen.
* * * * *
Puolenpäivän ajoissa tuli Juurakko.