— Jopahan minä näen sinut, huikkasi hän pihaveräjältä Annikille, joka sattui pihamaalle. — Mutta älä koskekaan minuun, ennenkun käyn puhdistautumassa. Olen saanut tehdä viime aikoina sellaista työtä, etten kehtaa koskea sinuun, ennenkuin perinpohjin puhdistaudun.
Juurakko oli äänekäs ja iloinen kuten ennenkin. Vankileirin elämä ei ollut saanut hänen hermostoaan epäkuntoon.
— Tuo sinä Annikki minun vaatteeni sieltä, kylläs tiedät, ja laske rantakivelle.
Pellolta kuului niittokoneen helinä ja viikatteiden hionta. Peltojussi istui tytön vieressä innokkaasti jutellen.
— Kun tästä päästäisiin uuteen aikaan. Veljesviha kuohuu vielä maininkina myrskyn jälkeen.
— Kyllä siitä meilläkin kärsitään, sanoi tyttö. — Useimmat naapurit eivät pidä Jaakon puuhailuista maattomien hyväksi. Sitten kun Pentti tuli kotiin, on hän näyttänyt iloisemmalta. Ovat Pentin kanssa kaikessa samaa mieltä.
— Kuulin tullessani eräässä talossa, että Pentti aikoo naida Alman.
Siitäkös suunsiivoa pidettiin. Eikö Alma ole hyvä tyttö?
— Parhaita mitä tunnen. Kyllä siitä asiasta on kerrankin kuultu. Pentti on muka häväissyt koko jääkärien maineen.
— Se on merkillistä. Pitäisihän osata erottaa kapinaan syylliset ja syyttömät. Kyllä kaikki vielä muuttuu, tulee uusi aika. Mekin saamme olla osaltamme sitä rakentamassa. Missä se sinun palstasi ja pirtinpaikkasi on? Tulehan tyttö näyttämään.
— Sinun?