Sanovat eduskunnan hyväksyneen torpparilain… tiedä sitten… ja minkälainen on laki, jonka porvari säätää. Saattaa olla mielenhyvikettä, mutta kunhan pitäisi ruveta rajoja aukomaan, voipi silloin jostain takaportista isäntä pujahtaa. Sattuu verorästejä ja muita rikkeitä, niin silloin tuli tenä eteen.
Valmistuttiin vähitellen jo vaaleihin. Se oli pieni valopilkku. — Jospa uusi eduskunta ei lähtisi kapinan tielle, jos häneen sosialisteja tulleekaan. Tästä voi jo puhua työtoverillekin ja kuulostaa hänen mielipidettään. Siellä oli vielä synkempää.
— Mitä siitä… hajottavat eduskunnan, jos rupeavat maattomia puoltamaan.
— Kukapa sen nyt hajottaa.
— Tietysti suojeluskunnat. Nehän ne on nyt rikkailla pääasiana, sanoo muuan punainen katkerasti.
— Elä, elä, sattuvat kuulemaan.
— Mikä siitä, ampuisivat vain pois nälkää näkemästä.
Siihen se loppui keskustelu, ja molemmat hautoivat synkkiä ajatuksiaan. Saattoi joskus nälän kourissa kateuskin raapaista. Se sattui saman luokan eläjään, jonka oli onnistunut päästä jonkun talon ruokakuntaan.
— Hyvä sen on kellistellä ja haastaa toisille maalaispuolueesta, kun saa talojen paksut leivät ja piimät ahtaa sisuksiinsa.
— On sen. Tiehaaran Aakukin oli reväissyt piimällä mahansa. Tohtoriin kuuluvat kulettaneen.