— Ja sinä isä et näy osaavankaan muuta kuin veljeillä punikkien kanssa.
— Häpeä, poika!
Jaakon nyrkki paukahti pöytään.
— Niin on.
— Sanotko sinä sen itsestäsi vai sanovatko sitä muutkin?
— Naapurit sitä sanovat.
— No ei nyt heistäkään kaikki.
— Kyllä melkein.
Paavo poistui tuvasta. Näkyi ottavan suksensa ja laskevan peltotörmästä kylälle päin. Jaakko jäi yksin tupaan.
Siinäpä se taas oli. »Naapurit sitä sanovat.» Tietysti Nevalainen ja muut semmoiset. Oma poika myöskin. Mutta minkä hän sille tekee, että tahtoisi rakentaa siinä missä toiset repivät alas. Jos luokkavihan ja vainon annetaan jatkua molemmin puolin edelleen, ei maalle voida mitään tulevaisuutta rakentaa ja myrsky tulee vielä kerran uudelleen.