Onko hän tosiaankin ollut kokonaan väärässä? Hän tahtoo korvausta vastaan vapaaehtoisesti antaa, mitä kerran olisi lain mukaan pakolla annettava. Eikö sitten vapaaehtoisuus ole parempi kuin pakko?
Ja muutenkin. Minkä hän sille, ettei ole voinut kylmänä katsella ja olla auttamatta vaikeaan asemaan joutuneita. Työ on antanut rikkautta, mutta hän on pitänyt sitä leiviskänä, joka on oikein hoidettava. Mökkiläiset ovat ikänsä ahertaneet talon vainioilla, kerran heidänkin pitäisi saada levätä.
Sitten tulivat nämä vaikeat vuodet, jotka nyt alkavat kuulua menneisyyteen. Ryssä raiskasi maita ja toi siitä surua, sitten kapina ja veljessota. Jos olisi ollut niin, että vapaustaistelun jälkeen olisi lyöty veljen kättä molemmin puolin, olisi voinut iloita siitäkin, ettei ryssä saanut enää polkea tämän maan kamaraa ja että oli itsenäisyys ja isäin henkeä miehissä pitämään järjestystä maassa ja suojelemaan sitä. Mutta nyt oli näin. Rakkaudella ei tahtonut monikaan ryhtyä rakentamaan puolella eikä toisella.
Jaakko huomasi yht'äkkiä, että oli tullut vanhaksi. Se huomio ei masentanut, päinvastoin kevensi. — Pääsenkin kohta tästä lepäilemään.
Johan nyt! Jaakko naurahti väkinäisesti itselleen. Vai lepäämään mies, joka ei ollut edes kuudenkymmenen. Saisi vielä ponnistella kauan, ennenkuin tulisi se juhlallinen kuusikymmenluku.
Jaakko käveli tuvassa ja ulkona. Oli ikäänkuin koeteltava miltä tuntui, kun vanhuus oli hartioita painamassa.
Talon ympärillä ajelivat hevosmiehet. Pentti hienonsi hakoja tunkiolla, ja Annikki kulki siitä pihan yli ja kuului sanovan jotain Liisalle, joka oli aittaan menossa. Se kaikki oli tuttua, joka päivä nähtyä, mutta nyt hän tunsi, kuin olisi vieras kaiken tämän keskellä. Ehkä useimmat ajattelivatkin toisin kuin hän. Hänelle ehkä salaa naurettiin ja pidettiin häntä lapsellisena. Ei nyt Pentti sentään, kyllä hän Pentin tunsi, mutta kaikista läheisimmät, äiti ja poika. Ehk'ei äitikään. Olihan hän jo viime aikoina tullut käsittämään hänen hyvät tarkoituksensa.
Mutta tarvitseeko minun tällä masentaa itseäni, ajatteli Jaakko. Enkö ole varma siitä, että kaikessa koetan tehdä oikein?
Jaakko meni keittiöön, jossa Emmi järjesteli, istui pöydän ääreen ja jäi odottamaan. Viime aikoina oli Emmi aina aloittanut keskustelun.
Pellolla, joka näkyi keittiön ikkunaan, koottiin viimeistä lantakasaa.
Kynnös oli jo paikoitellen sulaa ja upotti hevosta.