Poika mietti asiaansa, josta oli puhuttu vielä eilen illalla puutarhassa, toisten jo nukkumaan mentyä. Sitä näytti tyttökin miettivän, mutta odotti, että poika ensin siitä jotain puhuisi.
— Mitä sinä siinä, kun et kerran mitään virka!
Tyttö hotaisi märällä kädellään poikaa poskelle.
— Ethän sinäkään.
Poika tavoitti tyttöä kädestä, mutta ei saanut. Tyttö kuuristui lypsämään viimeistä lehmää eikä ollut toista näkevinäänkään. Lyhyt hame jätti pyöreät polvet paljaiksi. Poika naljaten siitä huomautti:
— Kinttusi näkyvät.
— Ann' näkyä! Niinkuin et niitä muka mielelläsi katselisi.
Leppälintu visersi nyt jo aivan heidän yläpuolellaan puussa.
— Mitähän tuokin toimittanee, sanoi Kalle.
— On sillä paljon enemmän puhumista ystävälleen kuin sinulla, pisteli tyttö ja naurahti iloisesti.