Leppälintukin oli vaiennut, ja pilvi meni päivän eteen.
Nyt ei varmaankaan poikaa luonnista, mietti Liisa.
Pilvestä putoili muutamia sadepisaroita.
Poika palasi. Tyttö näki, että hyvin oli käynyt, ja laski kätensä pojan olalle. Ja häntä kun jo oli niin peloittanut.
— No?
— Mikäs siinä.
— Mitä se sanoi?
— Ei muuta kuin ihmetteli, että kesken rupeaman piti tulla pätö asiasta puhumaan.
Sade tuli nyt jo virtana maahan. Nuoret vain katselivat hymyillen toisiaan. Kevätsade valui kuin suuri siunaus heidän ylitseen.
* * * * *