Nevalainen seisoi vieressä ja katseli naureksien. Vähän syrjemmässä seisoi mökin asukas alakuloisena katsellen hävitystyötä. Talouskaluja oli heitelty hajalleen pihamaalle.
Jaakon mieltä kirveli ja etoi ilkeä näky. Kuinkahan paljon Nevalainen hyötyi rumasta teostaan? Peltoa ei ollut kuin muutaman kapan ala, ja tupa oli melkein viheliäinen. Konna! ajatteli Jaakko. Tämä on samaa kuin ajamalla ajaisi irtolaisia, maattomia maassa vehkeilevien ryssien syliin.
Jaakko meni ensin syrjässä seisovan mökinmiehen, Pellonpään Heikin, pakinoille.
— Näinkös ne Heikin kodin hävittävät, virkkoi hän koettaen lähestyä miestä lämpimästi.
Mies katseli arastellen. Hän näytti kuin typertyneeltä näkemänsä kodin hävityksen johdosta.
— Niinhän ne… Hautamäen isäntä ei taidakaan tällä tavoin mökkiläisiään häätää?
Nevalainen oli huomannut vieraan ja tuli puheille. Jaakko tervehti kylmästi.
— Tämä Heikki kun ei muuten tästä lähtenyt, niin piti tällaiseen… mitä naapurille kuuluu?
— Vaikeatapa se lienee jokaiselle lähtö omasta kodista. Huonoon tehtävään on naapuri ryhtynyt, sanoi Jaakko vain.
Nevalainen katseli neuvottomana, keksimättä mitä virkkaisi. Eikö tämä hautamäkeläinen ollutkaan yhtä mieltä…?