— Pitäisi käydä Nevalaiselle velka maksamassa. Minä en joutaisi huomenna.
— Vaatiko ukko saatavataan? kysyi Pentti vilkkaasti.
— Siltä tuntui. Siihen menee tosin kaikki käteisvarat.
— Heittiö… mistä sinä otat rahat suonkuivaukseen?
— Jostain kai sitä on saatava.
Lupaava viljapelto lainehti siinä tien kahden puolen. Se olisi kohta leikattavana. Maa oli mainio lainan takaisin-maksaja. Jaakko oli käyttänyt isänsä kuoleman jälkeen suuria summia viljelyksiin. Nyt ne olivat jo melkein maksetut. Huomispäivänä lyhenisi taas velka, ja kun vilja saataisiin puiduksi, ei olisi enää mitään huolta veloista.
Ville palaili myöskin kylästä. Oli ollut katsomassa Kinkomaan maita ja metsiä ja viettänyt lopun iltapäivän Helenan seurassa.
Hänen asiansa oli nyt jo selvä. Hän ottaa tytön ja talon.
Joku viikko sitten oli Helena, hänen ollessaan käymässä Kinkomaassa, uhannut myydä talon. »Myyn koko roskan ja muutan poikien kanssa kaupunkiin. Mitä naisihminen talolla tekee», oli sanonut. Ville oli lupautunut ostajaksi ja puolittain leikillä oli hän luvannut tulla taloa katsomaan ja kauppoja hieromaan. Helena oli naureksien kehoitellut julkeasti:
— Sopii vain tulla hieroksimaan!