Ja tämän jälkeen vielä merkitsevästi hymyillyt.
Ville oli ollut vain hyvillään tytön julkeudesta ja luvannut varmasti tulla.
Ja nyt hän oli viettänyt poutaisen kauniin päivän Kinkomaassa.
Aamiaisen jälkeen oli hän kävellyt Kinkomaahan. Helena istui piharakennuksen kuistilla näperrellen jotain käsityötä. Ville istui häntä vastapäätä ja nauratteli tyttöä. Häntä miellytti erinomaisesti tytön rehevä vartalo, joka näytti olevan kuin pehmeästä pumpulista, iloiset, harmaat silmät ja tuore, punainen suu. Hiukset olivat vaaleat ja huolellisesti kammatut.
Ville aivan sykähteli siinä häntä katsellessaan.
Tyttö näytti olevan tietoinen rehevyydestään ja koetti sitä vielä hyvin näytellä pojalle. Hän tiesi sen vaikuttavan, ja siksipä hän ei liioin peitellyt lyhyen hameen alta polveen asti paljastuvia pohkeitaan.
— Tulin nyt sitä talonkauppaa tekemään, sanoi Ville.
— Se sopii, mennäänkö maita katsomaan?
— Mennään vaan.
— Mutta ensin meidän on kahvia saatava.