— Valehtelee.
— Koettaa pimittää.
— Onhan mies porvarien asialla. Näetkö miten sille nyt isännät makeilevat, voi hele…
Miehistä poistui yksi toisensa jälkeen, ja ryhmä harveni. Pari miestä vain jäi. Kun Juurakko oli mennyt hieman kävelemään, kapaisivat nämä miehet perästä.
— Mitenkä se on, tuota, kuulkaahan. Kuka tässä on oikeassa, tekö vai sosialistit?
Juurakko hymyili miehille ja koetti selittää. Ja ennen pitkää näyttivät miesten katseet kirkastuvan. Juurakko oli vetänyt maanomistajienkin virheet esille, mutta ne olivat yksilöiden virheitä.
Annikki tuli hakemaan Juurakkoa kahville. Edellisenä iltana oli peltojussi, niinkuin hän itseään nimitti, tullut taloon, ja hyvät välit olivat ehtineet kehkeytyä hänen ja Annikin kanssa. Tyttö oli suorasukainen, ja se miellytti Juurakkoa.
Nytkin he vetäytyivät puutarhanurmikolle kahviaan juomaan.
Ville oli tuonut morsiamensa juhlaan, ja yhdessä he tekivät pilaa illan ohjelmasta ja sen suorituksesta. Varsinkin Helena pisteli yhtämittaa.
— Kyllä nämä tunkiojussit ovat kauhean yksinkertaisia ja tuhmia, sanoi hän niin, että useimmat sen kuulivat. — Ja sitten vielä ollaan olevinaan vaikka mitä. Siksipä minä en viitsi käydä edes naapureissakaan.