Ville yhtyi tietysti kannattamaan Helenaa.
— Samaa mieltä olen minä. Maalaiskansan sivistys on vain tunkioissa, navetoissa ja sikoläteissä. Sen sijaan että he jalostavat eläimiään, pitäisi heidän jalostaa itseään.
Juurakko tarttui puheeseen.
— Vaikka tuo on tarkoitettu loukkaamaan, niin on siinä totta toinen puoli. Milloinkapa maamiehelle on tarjottukaan sivistystä? Oppineet ovat maamiestä halveksineet ja kääntäneet hänelle selkänsä, silloin kun olisi pitänyt ojentaa kätensä. Ei ole maamiesten syy, että he ovat itseensäsulkeutuneita ja yksinkertaisia. Pohjakoulut heille on annettu ja maamieskoulut ja kurssit, ei muuta. Pohjakoulutkin pitäisi järjestää uuteen malliin, ja kansanopistoja lisää kaksi joka lääniin.
— Menevätkö maalaiset sitten sinne? koetti Ville vastustaa. — He ovat omahyväisiä.
— Lienee niitäkin, mutta suurin osa ottaa vastaan sivistystä, jos sitä annetaan. Ja minä uskon, että tulee vielä aika, jolloin maaseudun sivistys on kaupunkisivistyksen tasalla ja muutamissa suhteissa siitä edelläkin.
— Semmoista aikaa ei tule milloinkaan, sinkosi Helena. — Eihän siihen tule edes tarpeellisia välineitä koskaan maaseudulle.
— Me laitamme ne, sanoi Juurakko. — Kun maaseudun asutuskysymys järjestetään uudelle kannalle, tulee kaikki muukin mukana.
— Teatterit ja konsertit ja muut sellaiset, pisti Ville väliin.
— Aivan niin. Maaseudun näyttämöt ja musiikkiyhdistykset. Tuleva maaseutu tulee olemaan siksi elinvoimainen, että se jaksaa kyllä tällaisia pystyttää ja kannattaa.