— Sitä minä en usko. Maanjussithan vihaavat teattereita, virnisteli
Helena.
— Se on vanhettunut luulo. Kuka istuu hartaammin katselemassa huonostikin esitettyä näytelmää kuin juuri maanjussi. Ei mikään taide ole niin herkästi vastaanotettua kansan keskuudessa kuin juuri näytelmätaide. Ja sillä voidaan sivistää tulevaisuudessa kansaa enemmän kuin millään muulla.
Ohjelman suoritus jatkui, ja Ville jäi morsiamensa kanssa kahden puutarhaan.
— Uskohan pois, poika, me muutamme vielä kaupunkiin, sanoi Helena tulevalle miehelleen.
— Voihan sitä muuttaakin… Hyvä meidän on Kinkomaassakin, kun sinä kultaseni pidät niin hyvää huolta vatsan vaatimuksista. Teemme joskus matkoja kaupunkiin. Pehtori saa hoitaa taloutta.
Nuoret suunnittelivat loistavaksi talouttaan. Palvelijoita tulisi olemaan lukuisasti, ja kumpainenkin aikoi pysyä niin paljon kuin mahdollista erillään ikävästä maataloudesta ja maaseudun tuhmista asukkaista.
Ohjelman jälkeinen tanssi oli jo loppunut ja yleisö virtaili ovista ulos hajoten kyläteille. Mikkolan Vilma odotti pihamaalla Penttiä, joka oli luvannut lähteä häntä saattamaan. Koljakoff oli aikonut samaa, mutta Vilma oli pyörähtänyt piiloon ja vänrikki luuli tytön menneen yleisön mukana ja kiiruhti häntä etsien ensiksi poistuneitten joukkoon.
Pentti käveli äänetönnä Vilman rinnalla kylätiellä. Kauempana kuului poistuvien äänekäs ilakointi. Yö oli lämmin, ja Vilma oli kevyissä pukimissaan ja avopäin.
Penttiä kaiveli Vilman omituinen käytös. Hän oli tanssinut vänrikin kanssa, vaikka Pentti oli pyytänyt, ettei hän menisi ryssän kanssa yhteenkään tanssiin. Tyttö oli ollut muutenkin koko illan kiihtynyt ja omituinen. Pentti ei voinut olla siitä hänelle huomauttamatta.
Vilma painui lähemmäksi ja pisti kätensä Pentin kainaloon.