— Mitä tästä seuraa? oli ensimmäinen selvä ajatus Pentin aivoissa. Hänen oma tiensä oli nyt selvä, mutta mitä nyt seuraisi teosta kotiväelle ja koko talolle?
Pentti juoksi hengästyneenä kotiinsa ja valmistui heti paikalla matkaan. Jaakon hän vei kahden kesken kamariin ja selitti hänelle lyhyesti asian.
— Ja mitä tästä seuraa meille muille ja talolle?
— Sitä en tiedä. Tulin mielettömäksi raivosta. Voit selittää minun lähteneen kotoa jo päivää ennen. Kukaan ei ole minua nähnyt tänään paitsi tyttö.
— Entä hän?
— Hän ei uskalla puhua mitään, ja minähän sen olen tehnyt ettekä te muut. Hyvästi nyt, veli. Minä palaan kerran lyömään heitä vielä lujemmin.
— Onnea matkallesi!
Miehet puristivat kättä, ja Pentti hyppäsi pyörän selkään. Seuraavana päivänä hän olisi jo kaukana, ehkäpä rajan toisella puolella.
Vänrikki makasi kirkonkylässä heikkona saamistaan haavoista. Pian hän sieltäkin siirtyi jonnekin, päästyään jaloilleen, eikä hänestä tiedetty mitään sen perästä.