— Katsohan, Kinkomaan entinen isäntä on tuolla, sanoi hän Taavelle.
— Niin näkyy… sanovat tulleen siitä kans' sosialistin.
Vahingonilo välähti Alen raukeissa aivoissa. Jos kerran Ville on sosialisti, silloin se on yhtä köyhä kuin minäkin. Eipä ollut apua torppariensa häätämisestä.
Ale sai yht'äkkiä rohkeutta ja päätti mennä sanomaan siitä Villelle.
Istuttuaan Villen pöydän ääreen, jossa oli pari muuta miestä, virkkoi
Ale:
— Isäntä ei taida enää tuntea entistä torppanaan.
Ville hämmentyi hieman.
— Kyllähän minä Alen tunnen, eikä tässä enää isäntiä ollakaan.
— Vai ei enää. No ei se torpparien häätö taitanut auttaakaan.
Alen ääni hieman vapisi. Siinä oli vihaa ja harmia.