Vaikka niinpä sitä on hänelläkin. Antti saa häneltä ulkonaisen lääkityksen. Renki-Joopi on ottanut navetasta sitä lehmän ainetta ja se on nyt sangossa saunan porstuassa. Antakoon Hiertiäinen ensin lääkkeensä, voiteleepa hän sitten viimeksi.
Turakka oikoo alastonta komeata vartaloaan.
— Pirautappas Antti hikilöyly ja anna se pullo tuon takin taskusta.
Kiuas räsähtää kuin pärevakan pohja, kun Antti heittää vettä kiville.
— Piru, kun oli vähällä silmät palaa, sorautti Antti ja kyykistyi lattialle.
Hiertiäinen ojensi hänelle pullon, jossa oli lääke. Sitä oli hyvänmittainen annos, viinaakin oli puoli litraa, ja sitten muut mausteet päälle.
— Pistele vain nyt yht'kyytiä naamaasi.
Antti maisteli ja irvisteli siinä kykkysillään ja harrittava tukka pystyssä, vilkuili Turakasta Hiertiäiseen ja päinvastoin. Mitä pirua ne nauroivat? Hiertiäinenkin virnotti kuin paholainen, ja Turakka retkotti siinä penkillä selällään ja hohotti.
Antti nielasi viimeisen ja heitti pullon nurkkaan.
— Toiste en juo pirunpikaraviinaa, vaikka kääntyisi sääret ruuville ja vaikka vorninkaisia olisi kappa mahassa. Anna, Turakka, oikeata viinaa, että saan huuhtoa suutani.