— Voi kun Kustaava tulisi minua auttamaan, voihkasi Antti ja kirjavana kuin peltovaris istui lauteilla, käkkyräsääret portailla.
— Ei tässä Kustaavata tarvita, sanoi Asari ja huuhtoi jäisellä vedellä
Anttia.
— Ja nyt kun maistat vähän tätä ryytiviinaa päälle, niin jo istutaan sovinnossa haastamaan asioista, sanoo Turakka sovitellen.
No, lauhtuuhan siitä Antin sisu, ja miehet istuvat kohta rinnan mukavia puhumassa.
Jokaisella heistä on omaisuutta ja tätä maallista hyvyyttä, josta passaa puhua ja hieman kehastella. Näin saunassa siitä onkin mukava puhua. Ulkona vinkuu tuuli saunan nurkissa, ja sisällä kiiluu kitupiikin valossa karstaiset seinät ja nokilaipio. Kiukaasta hohtaa suloista lämmintä, ja viinaputeli on alassuin käännetyn pytyn pohjalla.
Istutaan siinä ja turistaan, sulassa sovussa. Antti katselee harittavia sääriään. Kun jalkaterät ja polvet panee yhteen, niin kinttujen välistä sopii menemään vaikka lammas hörtönään. Niitä sääriään Antti surumielin katselee ja miettii, ettei taida niistä tulla enää kalua, vaikka millä hauteleisi. Ikänsä on niillä kenkuteltava.
Ja mikäpä olisi kenkutellessa, jos Tanulassa olisi väki niinkuin muissakin taloissa, Kustaava olisi virkku ja toimekas ja pojat ei niin hitosti hameväkeä hamuaisi, vaan tekisivät työtä.
Saisi renkikin olla joku muu, eikä vähäjärkinen. Ei raatsinut sitä poiskaan laittaa, kun oli raukka niin älytön. No tietää sen, miten sellaisen käsissä työt sujuvat. Viime kesänäkin märkäni heinät haasioille, jos lienevät olleet mätiä jo haasioidessa. Ei herja rukiltakaan ehtinyt oikealla ajalla korjuuseen. Sinne jäi monta kymmentä kykkää itämään.
— Kylläpä siellä jumalanilma nyt touhuaa, jurahtaa Hiertiäinen. Miten häntä viitsinee lähteä Hameniemeen Tiina Loviisan luokse, miettii hän hikeä tippuvana ja onnellisena. — Olisi tässä jossain lähempänä, virkkaa ääneen, sitä naisen puolta…
Asarin ajatusjuoksu on Antille käsittämätöntä, ja hän katsoo lupsahtelevilla silmillään Hiertiäistä. Turakka, arvaten ajatuksen, naurahtaa. Ei huoli sanoa mitään, vaikka oli jo kompa huulilla. Mietteet alkavat mataa jo rauhallisina, melkein surullisina. Hän on semmoinen korpilintu, oikeitten ihmisten halveksima. Kun olisi mökinmies, vaimo ja lapset. Olisi pitänyt olla jo ennen. Nyt on viina tehnyt villiksi eikä taida olla miestä enää semmoiseen, yhdessä paikassa eläjäksi.