Antti yrittää, mutta ketarat ei kannata ruhoa.
— Jos sanoisit sille Kustaavalle, että tulisi auttamaan.
Hiertiäiselle on tullut kerran kiire. Hän tietää ennastaan, että jos Turakka tulee sille päälle, rutjauttaa parhaimpia ystäviäänkin. Siinä kiireessä menee paitakin takaperin päälle, mutta sitä ei jouda enää kääntämään.
Mutta Turakka ei nyt satu sille päälle. Koppaa vain Antin kainaloonsa kuin kintaan ja lähtee saunasta. Pirtissä heittää Antin kuin kerän sänkyyn ja sanoo Kustaavalle:
— Siinä on käppyräsi. Pistä sille paita ja housut päälle.
— Hii, nauraa hurja renkipoika, ja talon omat pojat, jotka sattuvat kotiin, värnöttävät. Jopa se Turakka taas pehmitti ukin.
— Kun pistää kuin sian pehkuihin, nauraa hikottaa Kustaavakin. —
Jokohan ne nyt Antilta lurikat lähtevät ja sääret oikenevat.
— Tottahan ne nyt lehmän aineella, nauraa völlöttävät pojat.
— Ja pirunpikelillä, hihittää renki, joka, raato, on taaskin maistanut, eikä varmaankaan aamulla nouse töihin.
Käkkä-Antti, kaikilla sekavoiteilla rääkätty talon isäntä, nukkuu jo sikeästi lasten likaamissa pehkuissa.