— Sehän se… on semmoinen reuhtoja ja repijä, niillä voimillaan. Kun nostaa, peto, hevosenkin koholle, olipa kuinka suuri tahansa. Jos pitänee herralle kahviloita tahi teetä? Kyllä Kenkkulassa on niitä semmoisia talonpoikaisia… aineitapa meinaan.
— Ei tämä aine siedä sekoja, sanoo Hiertiäinen. — Tässä kun on ne yrttinsä… Turakka, se keittäjä, laittaa, nähkääs syötinki, vai miksi saanen titulierata…
— Bertiliksi vain.
— … semmoisia yrttejä, mitä lienevät, joista tulee semmoinen voima viinaan, että koholle keikuttaa miestä… ihan per-setti keikuttaakin. Ja panskan pitää lähteä, noin…
Hiertiäinen hujauttaa kämmenellään pöydän kulmaa.
— Perttuli ottaa vain navakasti, ettei pääse jäseniin, se panska. Kirkonkylässä kuuluu Kakkelperi, se kauppamies, olleen vähissä hengissä, kun ryhtyi oikein kynsin hampain sen roatoon se samainen tauti. Tohtuori kuuluu hokeneen, että mitä sille tekisi, peijakkaalle. No mitä sille niillä apteekkitipoilla. Täältä kun haetti Torakalta, niin häntä koipien välissä lähti panska.
Hiertiäinen ryyppää lasinsa tähteen eikä sano enää ottavansa.
— Sillä pitää olla rajansa, kaikella, mutta erittäinkin tällä, nauttimisella. Ja sitten kun on niitä yrttejä ja muita… saattaa nostaa vaikka sääret pystyyn.
Aatami tekee kädellään liikkeen ja sanoo:
— Niin, ja jos liikaa nautit, niin se on synti. Teit synnin, ropsautit, ettet tiennytkään. Raja, raja se pitää olla.