Jopa Hiertiäinen katselee vähän pitkään. Miettii, etteipä taida tämä herra ollakaan niitä oikeita herroja. Tauluja… semmoisia kuvasia… höh.
Ja Bertilille:
— Vai tauluja, semmoisia seinällä pidettäviä… piruja ja muita, niinkuin on Syllykän tuvan seinällä, markkinoilta, mistä lienee tuotu, jossa niitä pahalaisia oikein rykelmänä, hangot ja haarukat kourissa.
Bertil hohottaa. Voi lempo kuitenkin tätä Hiertiäistä. Pitääpä pyytää sitä joskus malliksi.
Aatamikin toimittaa:
— Niin, ja semmoisia maisematauluja, joita on pappilankin salissa.
Saattaisi vaikka ukko rovastikin jonkun ostaa.
Aatami vainuaa hieman, että jos lienee työn puutteessa lähtenyt sieltä Helsingistä, saattaa olla pennit vähissä. Sitä pitää auttaa, jos tarvitsee, kun on niin mukava, ja kun puhetoveriksi…
— Ei niitä myydä rovastille eikä suntiolle. Lähetetään Helsinkiin ja sieltä ulkomaille, sanoo Bertil.
— Vai ulos… niinkuin sitäkin puutavaraa… taitavat siellä maksaa paremmin…
— No viisituhatta vähin määrä kappaleesta.